„Selle lavateose muusika näitab Rasmus Puuri täiesti erilise loojana, kes suudab vajadusel end teise looja loomingusse sügavalt sisse mõelda, mis mõjub justkui erakordse pieteeditundega tehtud sügav kummardus meie armastatud vanameistrile.“
Iris Oja
Allolevate tekstide kopeerimine ja levitamine on lubatud ainult Tallinna Filharmoonia kirjalikul loal. Tekstide kasutamiseks palun võtke ühendust See e-posti aadress on spämmirobotite eest kaitstud. Selle nägemiseks peab su veebilehitsejas olema JavaSkript sisse lülitatud.
Veljo Tormise ja Rasmus Puuri ooper „LALLI ehk mere keskel on mees“
Põhineb Eino Leino näidendil „Lalli“, libreto jaoks redigeerinud Sakari Puurunen, Lea Tormis ja Veljo Tormis, eesti keelde tõlkinud Mikk Sarv, Jouko Vanhanen ja Piret Saluri.
Tegelased:
Lalli, põlismaalane, isa
Kerttu, tema naine
Sinikka, nende tütar
Tuura, külavanem
Inko, jahimees
Henrik, piiskop Inglismaalt
Kaikkivalta, kõigevägi, teadja
Proloog
1.1 Vaikiv Lalli
Kerttu Ma oleks tahtnud sinuga rääkida, Lalli.
Lalli Räägi aga räägi!
Kerttu Meie tütrest tahtsin rääkida.
Sa oled viimasel ajal nii sõnakehv. Ja süngemeelne.
Ei tee suudki lahti.
Lalli Näh!
Kerttu Ainult Sinikka pärast...
Lalli Ja mis siis temal häda on?
Kerttu Ta kardab ja võõrastab sind.
Lalli Sinikka? See ei ole tõsi.
Kerttu Nii palju sa hoolidki temast…Kuhu ta sinu arust läks?
Lalli Mets meeldib talle. Läks jänesepaelu vaatama.
Kerttu Jahimees Inko on ühes. Kaks varju suusatavad kõrvuti hangedel kuupaistes.
Lalli Ajab oma varjuga võidu…
Kerttu Kes on Inko? Vaene jahimees, pole põldu, pole niitu. pole õiget eluasetki ilma peal. Ja sa viskad oma tütre tema kätte?
Lalli Hä-äh! Selle asja otsustagu Sinikka ise.
Kerttu Saagu või hunt ta omale…
Lalli Ära parem sutt suhu võta…
1.2 Sinikka tagasitulek
Kerttu Su põsedki hõõguvad lausa.
Sinikka Õhtu oli nii ilus…
Kerttu …ja veri nii valus! Oled kõvasti suusatanud?
Sinikka Suusatasin.
Kerttu Oma varjuga võidu? Ei, vaja ikka laudas ära käia.
Sinikka Ma lähen ise, ema.
Kerttu Aga kui vari vastu satub?
Sinikka Mis sa nüüd, ema?
Kerttu Mine tea, mis öine kole õuel liikuma juhtub..
1.3 Isa ja tütar
Lalli On see tõsi, et sina… mind kardad ja võõrastad?
Sinikka Ei mina karda sind. Sul on muresid.
Lalli Kes seda ütleb?
Sinikka Mina ju näen.
Lalli Kas Inko? On ta siin? Inko on hea mees. Su ema vaid ütleb, et tal ei ole maja…
Sinikka Inko mõtlebki ära minna, kaugemale siit metsade hämarusse.
Lalli Ja sina tahad temaga kaasa minna?
Sinikka Tahan.
Lalli Kaugele… laande… eemale halbadest inimestest.
Sinikka Kas sa nutad, isa?
Lalli Nii katkes viimane roheline kõrreke mu meeles…
1.4 Kartlik kosilane
Kerttu Kas sina seal? Öökole.
Inko Rahu majale.
Lalli Tervist tulijale.
Lalli Kas metsast?
Inko Linnast. Lasksin tulles paar lindu kostiks.
Kerttu Ei siin talus ole metsavarast puudust.
Inko Kõik teavad, et aidad on Lallilas laiad.
Lalli Anna ometi kapp kätte jahimehele.. Toeta maha!
Inko Ei tea… peaks end vist kodu poole seadma. Sa ihud kirvest?
Lalli Pühad kiirgavad tähed taevakummil. On aeg minna ja mesikäpp maha võtta.
Inko Kas oda poleks käest pikem?
Lalli Kirves vööl on kindlam. Mida veel reisil kuulsid?
Inko Räägiti, et Risti mees mere tagant tulnud ja õpetavat rahvast.
Kerttu Vast oli sama, kes rahvast Kupittal ristis?
Inko Sama. Henrikuks kutsuvad teda. Ja oli too lubanud siiakantigi sisse astuda.
Lalli Ah sedasi.
1.5 Ristsed Kupittal
Inko Sind ei ristitud Kupittal?
Lalli Ei. Aga mu eit käis küll.
Inko Kerttu jah.
Lalli Kerttu…Gertrud olla ta nimi nüüd!
Inko Kärtruut?! Mis nimi see on?!
Lalli Käis ka külma sauna saamas.
Inko Päris umbe jooksnud siis omadega?
Lalli Ütleb end nüüd Risti meest uskuvat.
Kerttu Nää, egas ma nii täiega teda usugi. Aga kui tuli minek neile Ukko pühadele. Sai ka Sinikka noorte peole.
Inko Kus siis õiel ollagi, kui mitte tantsumurul.
Kerttu Ja kosilasi oleks olnud kasvõi kümme iga sõrme otsas!
Inko Ei viinud sind vaenlane?
Sinikka Pakku pääsesin.
Kerttu Nii palju raudrüütleid seisis seal ja nende kiivrid hiilgasid ning papid kõndisid pikkades särkides. Ja palvetati ja lauldi, ja magus suits keerles sõõrmeisse.
Henrik Aaeijaee!
Kerttu Püha mees jutlustas nii ilusti, ilusti. Silmad tuikasid kui kaks tähte taevas. Ja võõrad sõnad sulisesid nagu hõbedane jõgi tema huulilt. Ja tema hääl helises…
Lalli … ja tema keel kõlises... tema hääl mürises!
Kerttu Ja siis nad valasid mu külma veega üle – ja ristimisel sain ma nimeks Gertrud.
Inko Vesi on vanim võidehista.
Lalli Eit on lolliks läinud. Magadeski käänleb ja väänleb ja suhiseb ja sahiseb, pomiseb: ”Kui ilus, kui ilus.” Vaevalt temast enam õiget inimest tulebki!
1.6 Kosjad
Inko Hirmutasite nii hullusti, et mees ei tihka siin enam oma asjaga välja tullagi
Lalli Räägi aga suu puhtaks!
Kerttu Ega sa ometi kosjateel ole?
Lalli Hüvad on armupandid Inkol. Seal on kullad, seal helmed.
Kerttu Tühja käigu tegid. Võid minna sama teed kust tulid!
Inko Küll minnakse ka – aga ma tulen tagasi.
Kerttu Vara jääb võõrale
Inko Näed, kui röövin su tütre.
Sinikka Inko!
Lalli Ei maksa siit tüliga minna.
Kerttu Oleks siis rahu teinud.
Lalli Küll ma veel teen rahu ka. Sa ei käinud kuulamas Risti meest?
Inko Olin mina seal. Tasavägises võitluses.
Lalli Kui käis sõjaloos…?
Inko Vaevalt pääsesin pakku.
Lalli Kiida kintse…
1.7 Kärajad
Kõigevägev Kuule nüüd meid, ilmade Ukko,
lahti tee meile päikese lukk,
päästa sa päev pilvede tagant,
kus ta veel võõra vangis magab.
Kuule nüüd meid, Ukko!
Coro picc. Valgust me nõuame, mitte muud,
selleks käime ümber Ukko puu.
Selleks me laulame laulu sõjast,
haarame kinni taprist ja odast.
Kõigevägi Ilmade Ukko.
Meil oli päike:
Coro picc. Nad peitsid ta meie eest.
Kõigevägi Meil oli rahvas:
Coro picc. Nad öösse ta saatsid.
Kõigevägi Meil oli vabadus:
Coro picc. Nüüd meil on orjus.
Kõigevägi Meil oli õnn:
Coro picc. Nüüd meil on viletsus.
1.8 Hiline sõnumitooja
Tuura Rahu ausa harjapuu alla!
Lalli Tervist teretajale!
Tuura Ma tahaksin Lalliga kahekesi jääda.
Lalli Minge te teise tuppa. Ja sina (Kerttu) tee ladus lepitus peigmehega.
Kerttu Ära sa mõtlegi. Mitte ealeski.
2.1 Kompimine
Lalli Kust auväärt võõra suusad tulevad?
Tuura Kokemäki Ylistarost.
Lalli Seal kuulukse see Risti mees jutlustavat?
Tuura Läks juba sealt. Siiakanti ütles end tulevat. Tahtis Lalliga kokku saada.
Lalli Miks just minuga?
Tuura Elad üksi keset laant. Ei ole ennast veel ristida lasknud.
Lalli Kas sina lasid?
Tuura Mis mul üle jäi. Pääsevat ju sellest.
Lalli Allikas pesemisega...
Tuura Sinu naine on ristitud?
Lalli On ristitud.
Tuura Kes oli siin see mees?
Lalli Inko, jahilkäija – kosjamees.
Tuura Ise sa enam metsas ei käi?
Lalli Teine asi on ale tegemine, põllu raadamine ja haralise adra taga astumine. Talu kosub ja peremees rikastub
Tuura Varemalt oli jahilkäimine sinu suurim rõõm.
Lalli Metsloomi on väheks jäänud.
Tuura Naabreid tuli.
Lalli Õigus.
Tuura Sa vihkad neid?
Lalli Ei vihka. Ma ei armasta neid.
2.2 Eraku mure
Lalli Kurb meel on alati. Mure teeb oma hüti sinna, kuhu mees talu rajab. Sellest naabrist me ei pääse, ükskõik, kuhu me ka läheks.
Tuura Veel kaugemale laande…
Lalli Sealt lootsin ometi lõpuks endale asu leida.
Tuura Kuulsid võõra peni haugatust.
Lalli Seal ei olnud kedagi.
Tuura Seal oli keegi. Ja siis tuli neid juba karjas.
Lalli No ikka tuli.
Tuura Peale seda korda ei ole Lalli enam jahil käinud.
Lalli Kas pole?
Tuura Metsaoti lööd sa veel küll vahel maha, kui ta su omade põldude otsa eksib. Kuid kaugemal sa ei käi.
Lalli Ei ole tarvis!
Tuura Tunnista üles! Kui oleks sinu meelevald, siis lööksid küll rõõmuga maha igaühe, kes tuleb sinust penikoorma kaugusele.
Lalli Egas ma mõni mõrtsukas ole.
Tuura Sa kardad inimesi!
Lalli Selleks olen ma rajanud oma kodu laande, et seal elada ja õnnelik olla. Sest ma armasta iseennast. Mõistad?!
Tuura See siis ongi su suur armastus?
Lalli Ega teistegi armastus muud ei ole.
.
2.3 Aja märgid
Tuura Sa ei tunne nüüdse aja märke. Inimesed peavad ühinema, käsikäes käima. Mitte elama eraldi, nagu kiskjad loomad metsas.
Lalli Mina tean oma kohust, annan au ka teistele.
Tuura Sa ei käi hõimu kärajatel ega kihelkonna kogunemistel. Kui Risti sõdurid ründasid, sa ei läinud sõtta siis, kui kogu rahvas läks.
Lalli Sellepärast mind ei võidetudki koos rahvaga.
Tuura Kuid sellepärast kannavad nüüd küla mehed su peale viha.
Lalli Kandku…
2.4 Usk Kõigeväelisse
Tuura Üksainus sõber on sul enam... tähendab...
Lalli Teadja Kõigeväeline Lapi laanes.
Tuura Aina harvemini käivat sa tedagi vaatamas.
Lalli Ei maksa teadmameest segada.
Tuura Sa ei kuulu enam tema taigadesse uskuvat.. Sa ei vii andi jumalatele, ei pea esivanemate pidusid pühaks. Vanu jumalaid sa ei usu enam, uute juurde minekuks oled liiga ülbe.
Lalli Tulgu nemad minu juurde.
Tuura Aga kui ükskord tulevadki.
Lalli Jumalad, või?
Tuura Tulevad talveõhtul su majahütti, koputavad kõvasti su uksele.
Lalli Koputavad…
Tuura Risti Jeesus käivat inimese näoga ringi.
Coro picc Sicut cervus desiderat ad fontes aquarum, ita desiderat anima mea ad te.
Otsekui hirv igatseb veeojade järele, nõnda igatseb mu hing sinu juurde.
Tuura Millesegi peab inimene ju uskuma. Minu jumalad on kõigile teada.
Lalli Uued ja vanad!
Tuura Sul pole miskit. Maa ja taevas on ühetühjad sinule, meri on must nagu su oma süda.
Lalli Kuid mere keskel on mees! Mere keskel mees!
Lalli Mina olen mina. Tean, mis on elu. Ma tean, mis rajab raudseks inimpõue, et ta taluda võiks oma saatuse koormat.
Need loitsud annab vaid Lapi laas. Puud kõnelevad, kõik voored kumisevad vastu, kui inimene üksi rändab. Ta õpib oma me omast eraldama, tuleb toime, ta ise omadega toime tuleb.
Tuura Sedagi õpetas sulle Kodavoore taat?
Lalli Elu sepistas, Kodavoore karastas.
Tuura Selle all olla põhjatu kuristik.
Lalli Olen selle äärel seisnud
Tuura Sa ei sööstnud sügavikku?
Lalli Seda me teeme kunagi kõik..
Tuura Jumalad ja inimesed oled sa välja vihastanud. Raskelt rõhub sind taevaliste taak.
Lalli Maalistega teeb mul enam hoolt.
Lalli Ei ma seni soosse sure,
kuni kannan kahte kätta,
viit aga sõrme veeretele,
küünta kümmet küünitelen.
Tuura Selle siis õppisid oma taadilt.
Lalli See on mu suguvõsa tarkus. Aitas siis, kui vihamees ründas või karu karja lõhkus. Miks ei aitaks siis nüüdsegi aja hädade vastu?
Tuura Ajalised võid lepitada. Millega mõtled igavesi meelitada?
Lalli Olen varunud teadmist ka nende jaoks.
2.5 Võõras hulkuja
Tuura Kas sa ei kuule? Koputatakse.
Lalli Kes see võiks olla?
Tuura See on tema.
Lalli Kes?
Tuura Risti Jeesus.
Lalli Uks... on... lahti.
Tuura Ta tahab tuppa.
Kerttu Võõras mees on vööruses. Tahab peremehega kokku saada.
Lalli Kes ta on?
Kerttu On üks hulgus.
Lalli Kerjus! Saada teise tuppa.
2.6 Noomimine
Tuura Tuleb vist hakata koduteele mõtlema…
Lalli Enne tahaksid siiski oma asja ära ajada?
Tuura Kui terve küla, kogu hõim tõuseb...
Lalli Ei ole mina veel hõimu abi vajanud! Sellepärast ei tõsta ma ka hõimu käsu peale tapariista. Halba ei tee ma kellelegi!
Tuura Nii on asi nagu ütled. Ainult...
Lalli Mina olen selle laane esimene asukas. Esimene asukas! Esimene! Mina võtsin need maad omale esimese tulija õigusega.
Nüüd piriseb võõraid siin igas nurgas! Ükskõik kunas metsa lähed, kohe on seal võõras suusarada ees. Mina ei seedi seda.
Minu talu ei ole laadaplats.
Coro picc. Sicut servus desiderat ad fontes aquarum. Sicut servus… Exaudi me! Clamavi ad te! Intende voci meae!
Otsekui hirv igatseb veeojade järele.
Otsekui hirv... Kuule mind! Ma kisendan su poole! Kuule mu appihüüdu!
Lalli Ei taha tungelda ma võõraste inimeste vahel. Mina ei taha olla külal jalus. Mina ei taha olla hõimu ori! Miks ei lasta mul olla rahus? Mida otsivad siit need Risti mehedki?
Tuura Maksu nõuavad ja oma jumalaid ülistavad ülimaiks.
Lalli Mina ei ole läinud nende maale. Mina ei ole neilt maksu nõudnud ega neile omi jumalaid toppinud. Kes käsib neil tulla siia? Mis õigusega nad tulevad siia?
Tuura Ainult mõõga õigusega.
2.7 Kutse kärajatele
Tuura Sellega on nüüd nõnda, et kuna sina seda sõttakutset ei tunnistanud... küla mehed on saatnud minu...
Lalli Või on nad lausa saatnud... sinu...
Tuura ... kutsuma sind Kokemäki Ylistarosse, kus kuuled oma kohtuotsust.
Lalli Kus kuulen oma kohtuostsust.
Tuura Tead ju ise, kuidas on tava. Võid ehk lunamaksugagi pääseda.
Lalli Seal on uks!
Coro picc. Ei ma seni soosse sure…
Tuura Olen su vana sõber.
Lalli Seal on viis palki pooleks!
Coro picc. Ei ma seni soosse sure…
2.8 Silmuses
Lalli Noot koondub ja koondub. Silmust veetakse üha kõvemini minu ümber kinni. Naine! Tule ometi siia, naine!
Kerttu Kas hüüdsid mind? Mis sa tahad?
Lalli Ei midagi. Kuhu ma need kindad panin?
Kerttu Sinna tolle lavatsi alla viskasid…Kas lähed kuhugi?
Lalli Kaitse kodu…
Kerttu Nüüd, vastu ööd?
Lalli Lapi laande!
Coro picc. Sicut servus desiderat ad fontes aquarum.
Otsekui hirv igatseb veeojade järele.
Kerttu Arvad, et on kodus Kõigevägi?
Lalli Eks liha on kodus, kui hing ongi liikvel.
Kerttu Millal tagasi tuled?
Lalli Tulen, kui jõuan. Igatahes enne koitu.
2.9 Kodavoore teadja
Coro Kõigevägi, kole mees, see oli suurim teadjatest Kodavoore kõrvemail.
Rästikud paistsid silmadest, nahkhiired lendasid suust, ahmad tõusid jala alt, käe peal kärbidd jooksid, kaaren kõikus pea peal, raipelinnud õlgadel. Kõike teadis mis inimesed, kõike oskas mis jumalad.
Kõigevägi Kes sa oled käimas, rändamas maa peal?
Lalli Olen Lalli käimas. Ei tulnud ma siia söödavaks, tulin teadmisi tooma.
Kõigevägi Kas andsid oma vere?
Lalli Tegin selle poisipõlves.
Coro picc. Sai sõna vägeva varuks: veri verd kosutab.
Kõigevägi Kas tapsid teised su rõõmud?
Lalli Seda tegin noore mehena.
Coro picc. Sai sõna vägeva varuks: veri verd kosutab
Kõigevägi Kas needsid oma sünnitaja?
Lalli Seda tegin surma künnisel.
Coro picc. Sai sõna vägeva varuks: veri verd kosutab..
Kõigevägi Oled Lalli, kolmlukk.
Lalli Tean kõik mis inimesed, oskan kõik mis jumalad: Risti meest mitte siduda, manada minevikku tagasi.
Kõigevägi Mine aga Manalasse. Saad võimu maa igavese, saad Lalliks kõiketeadjaks.
Lalli Kui ei tule teelt tagasi?
Kõikvald Elu hoolib homse eest. Mana minevikku manab.
Coro picc. Pööras Lalli kodu poole, nagu pika pilvekene, nagu jäise kose keeris, ei ta taha kaenud, ei ta võistu kiirustanud, sest oli äge Surma käik, elu surmast vägevam.
3.1 Rändaja
Henrik On see Lalli talu?
Kerttu Kui teadsid, mis sas’ küsid.
Henrik Jumalale tänu…
Siis olen tulnud õigesti. Ega peremeest ennast kodus ole?
Kerttu Ei.
Henrik Kus ta on?
Kerttu Lapi laanes. Teadja Kõigeväe poole läks.
Henrik Ei ole teist Kõigeväge peale Jumala.
Kerttu On küll teine seal Lapi laanes.
Henrik Kuulsin, et Lalli naine on ristitud.
Kerttu Näh, ristis mind püha mees Kupittaal.
Henrik Kuid nüüd näen, et sinu hing on veel pime ja sinu süda mitme halva meelekujutluse kütkes. Nõidus ja igasugused paganakombed…
Kerttu Ega ma siis päris pagan ka jälle ei ole. Seda võib siin kes tahes tõestada.
Henrik Millal su mees tagasi tuleb?
Kerttu Tuleb, kui jõuab.
Henrik Vasta!
3.2 Piiskop
Kerttu Kes sa oled? Mis õigusega sa siin käsutad?
Henrik Käsen õigusega, mille mulle andis Püha Isa Roomas.
Coro picc Coetus noster laetus esto pro Henrici sacrofesto est laetandi causa praesto praesulis celebritas.
Meie kogudus olgu rõõmus Henriku püha pidupäeva üle,
on käes rõõmustamise põhjus – eelkäija kuulsusrikkus.
Henrik Võõra ja tundmatuna olen ma tulnud, vaese ja alandlikuna koputanud sinu uksele. Olen jätnud oma saatjaskonna ja sõjasalga, sest ma ei tahtnud enam kedagi vägivallaga sundida. Üksi tahtsin ma läheneda peapagana talule, et keegi ei saaks öelda Soome apostli kohta, nagu oleks ta hirmu tundnud oma elu pärast. Kuulsin, et Lalli naine on ka ristitud ja uskusin, et suudan tema abiga pehmendada tolle mehe kivikõva südame.
Kerttu Heida meile armu, püha mees!
Henrik Nüüd olen ma tulnud rahu mehena, kuid ma võin tulla ka sõjaga.
Coro picc Ei ma seni soosse sure, kuni kannan kahte kätta,
viit aga sõrme veeretele, küünta kümmet küünitelen.
Henrik Selleks on kõikvõimas Jumal valitsejaile mõõga andnud, et need kindla käega tema pilkajaid purustaks! Tõesti ma lootsin, Jeesus Kristus, et ma enam ei pea sinu armusõnumit verega määrima. Aga seda rahvast armastusega ei pööra, tule ja mõõgaga tuleb ta risti juurde põlvili suruda.
Coro picc. Ei ma seni soosse sure!
Henrik Exaudi me, Domine! Kuule mind, Issand!
Coro picc. Ei ma seni soosse sure, kuni kannan kahte kätta!
Henrik Clamavi ad te! Ma kisendasin su poole!
Coro picc Kuni kannan kahte kätta!
Inko Püha mees on haldjaisse läinud!
Henrik Domine, exaudi me! Issand, kuule mind!
Sinikka Nõiub taudid kogu maakonda! Heida meile armu, püha mees!
Inko Heida meile armu, püha mees!
3.3 Õnnistus
Henrik Kas olete ristitud?
Kerttu Ei, kus nüüd nendesugused…
Henrik Teid ristitakse… Kas olete mees ja naine?
Inko Tema on minu mõrsja.
Kerttu Nii see ei ole.
Inko Mõrsjaluna on veel seal laual. Lalli on ta minule lubanud.
Henrik Kas see on tõsi?
Sinikka See on tõsi.
Kerttu Valetab!
Henrik Siis oled temaga kihlatud selle maa kommete järgi.
Kerttu Valetab!
Henrik Kirik kinnitab teie liitu.
Kerttu Ei sellest tule midagi. (Inkole) Kas kaod siit!
Henrik Kas lahutad, mille mina olen ühendanud?
Kerttu Ära nüüd vihastu, püha mees! Jää sina oma pühade asjade juurde ning ära sekku nendega meie vahele…
Henrik Vait, naine! Kõige karmima karistusega ähvardades käsen sul tulla Nousiaisesse, kus kannad teenitud kirikukaristuse jultunud käitumise eest.
Kerttu Aga kui ma ei tule?
Henrik Siis tabab sind valitseja käsi…
Henrik Ja su mees Lalli, kes nõidu teenib, kive ja pühi puid kummardab…
Kerttu Lalli ei kummarda kuudki!
Henrik Seda tõestagu ta ristimise vastuvõtmisega.
Coro picc. Quem elegit, quem dilexit, quem ornavit, quem provexit, in sublime quem erexit divina benignitas.
Kelle valis välja, keda armastas, keda ehtis ja ülendas,
kelle tõstis üles kõrgusse jumalik heldus.
Henrik Nüüd palun ma vaid hobust talust ja enesele kõhukinnitust.
3.4 Lahkumine
Kerttu Lalli on kõvasti keelanud mul võõrastele midagi anda.
Henrik Siis võtan oma loaga ja maksan maa rahaga.
(Inkole) Kas võid mind küütida teise tallu?
Inko Vast võingi.
Henrik Võta siis hobune tallist ja heinu hobusele. Mina ise lepin leivapalaga.
Inko Peremees võib vihastuda…
Henrik Tee, nagu käskisin. Näed, et kõige eest makstakse.
Kerttu Ei hooli ma teie rahast!
Henrik Naine, naine! Issand koos karmi kirikukaristusega peab pehmendama sinu südame!
Tee, nagu käsen.
Inko Sinu vastutusel.
Kerttu Röövimine!
Henrik Ei, naine. Oma käe õigus vaid.
Inko Hüvasti, Sinikka, kaunisjuus!
Kerttu Kuuma tina sulle kurku!
Vägivald! Vägivald!
Sinikka Millal tagasi tuled?
Inko Hommikul. Siis on ka minul uus jumal.
Coro Mina laulan Turu mehe.
Coro picc Exaudi me! Kuule mind!
3.5 Naiste hirmud
Sinikka Ema! Mul on nii paha aimdus südame all. Nüüd nad lähevad. Ma kardan.
Kerttu Mida, mu laps?
Sinikka Et Inko ei tule tagasi.
Sinikka Kuu kaob pilvede varju.
Kaks on paati tuule kanda
piki Lemmenlahe randa;
kuu kaob pilvede varju.
Toone paati, paati sünka,
kergitavad lainerüngad;
kuu kaob pilvede varju.
Unepaadil purjed väetid,
vappub, vangub, maha jääbki;
kuu kaob pilvede varju.
Olgu heal või kurjal päeval,
Toone sünget paati näen ma;
kuu kaob pilvede varju.
Kunas heljun õnnetiivul?
Kahekesi õhtuviivul;
kuu kaob pilvede varju.
3.6 Lalli tuleb tagasi
Lalli Kas siin istutaksegi pimedas?
Kerttu Kähku tulid.
Lalli Tulin. Mida Sinikka nutab?
Kerttu Võivad temalgi omad mured olla. Kas nägid teadjat?
Lalli Kodavoorel kohtusin.
Kerttu Kas tegi taigu?
Lalli Tegi.
Kerttu Mida arb näitas?
Lalli Ei midagi head. Ei midagi head – tema meelest.
Kerttu On vist aeg magama minna.
Lalli Inko läks? Siin on midagi juhtunud. On keegi käinud siin?
Sinikka Püha mees käis meil.
Kerttu Oli siin roots roal.
Lalli Või oli. Kerjus?
Sinikka See oli piiskop.
Kerttu Henrik.
Lalli Küllap oli meelisvõõras.
Kerttu Mind ähvardas kirikukaristusega.
Lalli Või ähvardas.
Kerttu Sinulgi ristimisele käskis tulla ja nõidadega keelas seltsi pidada.
Lalli Või keelas.
Kerttu Su tütartki tahtis vägisi ristida.
Lalli Kus oli Inko?
Kerttu Inkot ta just ristinud olekski. Vandudes läks ja võttis oma loaga ridvalt leiva..
Lalli Ridvalt leiva!
Sinikka Kõige eest püha mees jättis tasu.
Kerttu Tallist viis hobuse…
Lalli Hobuse! Karusid on ennegi tapetud…
Kerttu Ja Inko käskis küüdimeheks. Kuulub tal mõõgamehi taga olevat. Need lubas siiagi saata.
3.7 Needmine
Lalli Kas petab põrand? Kas katus mu pea kohalt?
Noot koondub ja koondub. Silmust veetakse üha kõvemini minu ümber kinni. Kas pole ma enam peremees? Kas see pole enam minu kodu.
Ei, ei, see ei ole minu tare! Võõras käsi on käinud siin.
Võõras peremees istub laua otsas.
Ära!
Mees ilma peale, naine ja lapsed kerjama!
Nüüd! Nüüd muutub tuhaks minu maailm…
Poja tapsid nad sõtta. Kolm kaunist poega hukkas Karjala mees!
Mina olen taandunud ja taandunud.
Mul polnud enam paljut vaja: tahtsin elada rahus inimestega, sest võitlesin juba taevalistega. Kuid mina ei tagane enam.
Coro picc. Mina laulan Turu mehe.
Lalli Mina ei tagane enam! Ma võitlen!
Kirves! Verd! Maks maha!
Kerttu Lalli!
Sinikka Isa! Isa!
Coro Mina laulan Turu mehe. Mina, manan!
3.8 Tagaajamine
Kõigevägi. Kõik on sinus: aeg, igavik, elu, loodus ja inimkond, seeme suurima, seeme väikseima.
Ise sõltud enesest, tee on tehtud, mõõt mõõdetud, mägi tõusmiseks: vabadus
Käi oma kõrgeima õnne mäetipu poole, tee mida tead ja tahad, täida jumala tahtmist.
Kõrgemale astudes tõstad taeva lage, vajutad elu, tagad tule endale, teistele pilve päeva teele.
Minnes emba ilmamaad, astu läbi aegade.
4.1 Naised on valvel
Kerttu Oi Ukko ülijumal,
armurikas Risti Jeesus,
tule mulle tarvitessa, käi siia kutsudessa, tule mind turvakeseni…
Sinikka Ema! Ema!
Kerttu Maga, mu laps, maga!
Sinikka Ma kardan…
Kerttu Mida?
Sinikka Vingub ja vihiseb…
Kerttu Nüüd on kõik nõiahinged liikvel. ”Neitsi Maarja emake, laipihk karja eit…”
Sinikka Ema, miks nõiahinged aina tormi ajal liiguvad?
Kerttu Nemad need tormi teevadki!
”Neitsi Maarja, emakene, laipihk karja eit, Püha piiga pisikene, jookse kuu sõõri mööda, mine mööda päeva serva! Tule siia koos käima, rahu kokku sobitama, minu kartust ära ajama...”
Maga, mu laps, maga!
4.2 Inko tuleb tagasi
Sinikka Nüüd nad tulevad – nõiahinged!
Kerttu Oi taevake! Mine ja pane uks kinni!
Sinikka Ma ei julge…
Kerttu Lõhub maja!
Sinikka Ema, ema! Põrandal on surnud mees!
Kerttu Sa sonid.
Sinikka See on Inko.
Kerttu Ei see ole surnud – käsi liigub.
Sinikka Inko!
Kerttu Kas saad üles siit! Näh! Kus sa pääsed!
Sinikka Kas elad, kallis Inko?
Inko Inimesed, head inimesed…
Kerttu Mees terve kui härg!
Inko Inimesed, head inimesed…
Sinikka Käed külmad, jalad jäised…
Kuhu sa küütisid püha mehe?
Inko Surma olen ta küütinud, manale matkaja viinud…
Coro picc. Sanctus. Püha.
Inko Tooni tuli tee peal vastu, kiilgav kirves käes sõitis talveteed…
Coro picc. Sanctus. Püha
Sinikka Isa!
Kerttu Võis ka mõni teine olla.
Inko See ei olnud inimese moodi. Pea käis mõõda pilvi, taevas tuli tormates järel.
Coro picc Sanctus… Püha…
Kerttu Ju oli Lappi suusatamas…
Sinikka Kõigevägi kulgemas…
Inko See oli surm. Nägin, kuidas kirves välgatas…
Coro picc Sanctus. Püha.
Inko Nägin mina kirvest välgatamas, kui see keeras kannule, viimases hädas röökisin. Kihutasin hobust, kuni see järve jääl surnult kokku kukkus.
Kerttu Kristus Maarja!
Coro picc Kristus Maarja!
Inko Siis nägin, et olin kooljat küütinud. Reepäras sõitis püha mees, sõitis ilma peata.
Kerttu, Coro picc Kristus Maarja!
Inko Selle oli surm temalt võtnud.
Coro picc Sanctus… Püha
Inko Seal see pea lõdiseb veel, lagedal järveseljal, keset öist tuisku.
Kerttu, Coro picc Kristus Maarja!
Inko Jooksin nagu näljase hundi eest… kukkusin… tõusin… kukkusin. Kas Lalli pole kodus?
4.3 Lalli kodus
Kerttu Torm on lõppemas. Koidutähed kahvatuvad juba.
Sinikka (Inkole) Varsti paistab hele päike.
Kerttu Kaitse meid, kallis looja! Ta seisab seal.
Sinikka Kes?
Kerttu Sinu isa, Lalli.
Keset õue, hämaruses. Nüüd haarab ta oma peast, ta rebib ja rasib seda, nüüd keerab…
Ei! See ei ole Lalli!
Sinikka Kes ta siis on?
Kerttu See ei ole üldse inimene. See oli koolnu nägu, külm ja kõverdunud.
Inko See on surm. See on surm!
Nüüd tuleb ta mind võtma.
Kerttu Miks – ei tule – tuppa?
Lalli Tervist majale.
Sinikka Isa!
Inko Ta tapab!
Lalli Ei mina… tapa kedagi!
Kerttu Lalli! Mis sa oled teinud? Kas tapsid karu?
Lalli Tapsin… õilsa lapsukese…
Sinikka Isa!
Lalli Sinikka! Ei! Ei, ma pean ära minema, pean ära minema.
Enne kui tema tuleb…
Sinikka Kes?
Lalli Tema… kas sa ei kuule?
Inko Kas ajab sindki keegi tagant?
Lalli Ei. Ta veel ei leidnud mind. Ta ei näinud minu jälgi. Ta sõidab mööda.
Kus ma olen?
Kerttu Võta, joo.
4.4 Tapmine
Kerttu Kust sa tuled?
Lalli Mets võttis mind. Kodavoor käskis, Lapi laas tuli kohisedes minu
taga.
Kerttu Sina läksid ees. Kuhu?
Lalli Tuhanded tähed sirasid mu silmis. Oli nagu maailm oleks lõppenud….
Ja mina seisnud üksi pika pilve peal. Ja hüüdnud mu kõrva hääl ööst, kõrgustest, sügavikest: Kõigevägi!
Kerttu Kes hüüdis?
Lalli Mina! Minu hääl oli see. Olin üksi. Kõik jumalad olid surnud ja inimesi ei olnud enam.
Coro picc Kõigevägi! Sicut servus…Otsekui hirv…
Lalli Mina hüüdsin Kõigevägi!
Coro picc Ei ma seni soosse sure, kuni kannan kahte kätta,
viit aga sõrme veeretele, küünta kümmet küünitelen.
Kerttu Lappi on su lummanud.
Lalli Taevad naersid, tühjad mered müratasid vastu.
Elu kadus minust ja selle asemele tuli midagi võõrast.
Ma veel ei tea, mis see on. See on siin.
Suur nagu öö, kõrge kui Kodavoor. Kuid miks ei paista seal tähed?
Sinikka Isa.
Kust sa selle mütsi oled saanud?
Lalli Mütsi? See ei tule peast. See on pähe kinni kasvanud.
Sinikka See on veri. See sulab verest.
Sa oled vaba.
Inko Kas tapsid püha mehe?
Lalli Ei.. ei… ei mäleta!
Kõrvus kohiseb nagu kosk. Kõrvad kohisevad verise kosena! Vesise kosena kohisevad kõrvad! Kohisevad! Kõigevägi! Kõigevägi tõstis kirve! Rees istub see püha mees nüüd, sõidab üksinda härmases aohämaras. Ta otsib oma pead – kas kuulete! – Kuljused! Ta tuleb siiapoole.
Kerttu Mu jumal!
Lalli Ta peatub!
Kerttu Mu jumal!
Lalli Juba on ta õues!
Coro picc. Püha mees!
Lalli Ta tuleb tuppa! Võtab…Võtab pea minult!
Ma tulen!
Sinikka Isa, seal ei ole kedagi! Tuul…
Lalli Kodavoorele!
Kerttu Ta meelevalgus on kustunud.
Lalli Nad… nad tulevad… nad kõik tulevad… kõik! Võtavad pea! Minema! Aita Kõigevägi! Aita!
Coro picc. Sanctus… Püha!
Epiloog
Coro picc Sanctus…
Sicut servus desiderat ad fontes aquarum.
Exaudi me! Clamavi ad te! Intende voci meae!
Püha …
Otsekui hirv igatseb veeojade järele. Kuule mind! Ma kisendasin su poole! Kuule mu appihüüdu!
Veljo Tormis / Rasmus Puur ooppera ”Lalli eli meren keskellä on mies”
Perustuu Eino Leinon näytelmään „Lalli“, librettoa varten muokanneet Sakari
Puurunen, Lea Tormis ja Veljo Tormis, viron kielelle kääntänyt Mikk Sarv,
Jouko Vanhanen, Piret Saluri.
Lalli, alkuasukas, isä
Kerttu, hänen vaimonsa
Sinikka, heidän tyttärensä
Tuura, kylän vanhin
Inko, metsälläkävijä
Henrik, piispa Englannistä
Kaikkivalta, tietäjä
Prologi
1.1 Vaikeneva Lalli
Kerttu Tahtoisin kansasi puhua, Lalli.
Lalli Puhu, puhu.
Kerttu Tytärestämme haastaa halaisin.
Olet käynyt niin harvapuheiseksi. Ja synkkämieliseksi.
Päiväkausiin suutasi tuskin avasit.
Lalli Hä-äh!
Kerttu Sinikankin vuoksi...
Lalli Mikä hätä hänellä on?
Kerttu Hän pelkää ja kammoaa sinua.
Lalli Sinikka? Ei ole totta.
Kerttu Niin vähän sinä hänestä…Tiedätkö nytkään missä hän samoa?
Lalli Metsä on mieluisa hänelle. Lie mennyt jänislankojaan kokemaan.
Kerttu Inko, metsämies kerallaan. Kaksi varjoa vierekkäin kuutamohangilla hiihtää…
Lalli Kilpaa kuvajaisensa kansa…
Kerttu Mikä on, Inko? Köyhä metsänkävija ilma peltoa, niittua, vailla vakinaista elosijaa maailmassa. Hänellekö tyttären työntäisimme?
Lalli Hä-äh! Sinikka itse päättäköön.
Kerttu Ja vaikka hukka hänet perisi…
Lalli Ei sovi sutta manata…
1.2 Sinikan paluu
Kerttu Kovinpa poskesi palavat.
Sinikka Ilta oli niin ihana…
Kerttu …ja veri niin vetävä! Lienet lujastikin hiihtänyt?
Sinikka Hiihdin.
Kerttu Kilpaa kuvajaisesi kansa.
Kerttu Kaipa tästä jonkun täytyy lehmiäkin vilkaista.
Sinikka Mennenhän minä, äiti.
Kerttu Kun ei vaan sattuisi varjo vastaan…
Sinikka Mitä sinä nyt, äiti?
Kerttu Ei tiedä, mikä yökyöpeli kartanolla liikkuu.
1.3 Isä ja tytär
Lalli Onko totta, että sinä pelkäät ja kammoat minua?
Sinikka Enhän minä. Sinulla on suruja.
Lalli Kuka sanoo?
Sinikka Näenhän minä.
Lalli Inko? Onko hän täällä? Hyvä mies hän on. Äitisi sanoo – ei ole taloa…
Sinikka Inko aikoo muuttaa pois, kauas salojen hämärään.
Lalli Sinä tahdot seurata häntä?
Sinikka Tahdon.
Lalli Kauas korpeen, pahoista ihmisistä pois.
Sinikka Itketkö sinä, isä?
Lalli Niin katkesi viimeinen vihanta heinä…
1.4 Arka kosija
Kerttu Sinäkö siellä? Yökyöpeli.
Inko Rauha taloon.
Lalli Terve tulijalle.
Lalli Saloiltako?
Inko Kaupungista. Ammuin tullessani tuomisiksi.
Kerttu Ei ole riistan puute tässä talossa.
Inko Kyllä tiedetään: aitat ovat laajat Lallilassa.
Lalli Saata toki haarikka käteen metsämiehen.
Lalli Paina puuta.
Inko Pitäisi tästä…kotimajalle…Sinä kirvestä terotat?
Lalli Pyhät kiiluvat tähdet taivaalla. On aika mesikämmenen kaatoon mennä.
Inko Eikö keihäs kättä pitempi liene?
Lalli Varmempi on kirves vyössä. Mitä kuulit matkallasi?
Inko Kuului ristinmies meren takaa tuleen kansaa opettamaan.
Kerttu Lie ollut sama joka Kupittaalla kastoi?
Inko Sama. Heinrikiksi sitä nimittävät. Oli tuo luvannut täälläkin käydä.
Lalli Vai oli.
1.5 Kastekisat Kupittaalla
Inko Sinua ei kastettu Kupittaalla?
Lalli Ei. Kävihän siellä tämä eukko.
Inko Kerttu niin.
Lalli Kerttu…Gertrud sen nimi nyt on!
Inko Kärtruut?! Mikä nimi se on?!
Lalli Kävi saamassa kylmän kylvyn.
Inko Oikeinko umpisukkulassa?
Lalli Ristin tuojaan sanoo nyt uskovansa.
Kerttu Ka, enhän, enhän minä.
Tuli mennyksi Ukon juhlille. Pääsi Sinikka nuorten kisoihin.
Inko Missäs kukka, jos ei karkeloissa.
Kerttu Olisi tällä kosijoita ollut kymmenen joka kynnelle.
Inko Ei vienyt sinuan vainolainen?
Kerttu Pakoon pääsin.
Paljon oli rautaritareita. Kypärät kiilsi ja papit kulki pitkissä paidoissaan. Ja laulettiin ja veisattiin, sauhu suloinen tuprusi.
Henrik Aaeijaee!
Kerttu Pühä mies saarnasi kauniisti, kauniisti. Silmät tuikkivat taivalla kuin tähdet. Ja oudot sanat suusta solisivat hopeavirran lailla. Sen ääni helisi…
Lalli …sen kieli kilisi…sen ääni järisi…
Kerttu Nii sitten ne valoivat kylmällä vedellä – siinä kasteessa nimen sain Gertrud.
Inko Vesi vanhin voitehista.
Lalli Eukko on ollut hassuna. Unissaankin suhkaa, sopottaa: ”Ihanaa…Ihanaa…” Tokko enää ihmistä tullekaan.
1.6 Kosinta
Inko Pelottelitte pahasti: ei taida enää tohtia, mies asiaansa ilmoitella.
Lalli Puhu suusi puhtaaksi.
Kerttu Ethän vain kosioretkillä kulje?
Lalli Hyvätpä ovat lemmen lunnaat. Siinä kullat. Siinä helmet.
Kerttu Turhan matkan teit. Saat mennä tietä, mitä tulitkin.
Inko Mennään, mennään ja tullaan taas.
Kerttu Vara on veirasta varten.
Inko Näet, kun ryöstän tyttäresi.
Sinikka Inko!
Lalli Ei tarvis tästä toralla erata.
Kerttu Olisit rauhan rakentanut.
Lalli Vielä minä rauhan rakennan.
Sinä et käynyt kuulamassa Ristin Miestä?
Inko Olinhän sellä minkäkin. Tasapääsä taistelossa.
Lalli Kun kävi arpakapula…?
Inko Toki pakoon pääsin.
Lalli Vai pakoon livistit…
1.7 Käräjät
Kaikkivalta Kuule nyt mietä, ilmojen Ukko, aukaise eestä auringon lukko, päästäös päivä pilvien takaa, kussa se vieraan vankina makaa.
Kuule nyt meitä, Ukko!
Coro picc. Valoa me vaadimme emmekä muuta, siksi me kierrämme nyt Ukon puuta. Siksime laulamme laulua sodan, nostamme taivale tapparan odan.
Kaikkivalta Ilmojen Ukko.
Meillä oli päivä:
Coro picc. He meiltä sen peitti.
Kaikkivalta Meillä oli kansa:
Coro picc. He yöhön sen heitti.
Kaikkivalta Meillä oli vapaus:
Coro picc. Nyt meillä on orjuus.
Kaikkivalta Meillä oli onni:
Coro picc. Nyt meillä on kurjuus.
1.8 Myöhäinen viestintuoja
Tuura Rauha alle kuulun kurkihirren.
Lalli Terve tervehyttäjälle.
Tuura Tahtoisin tavata Lallin kahdenkesken.
Lalli Menkää te toiseen tupaan. Ja sinä (Kerttulle) teet sovinnon sulhon kansa.
Kerttu Älä luule. En ilmoisna ikinä.
2.1 Tunnustelua
Lalli Mistäpä sujuu vieraan suksi?
Tuura Kokomäen Ylitarosta.
Lalli Siellä yhä saarnaa se Ristin mies?
Tuura Lähti. Tätä kohti sanoi tulevansa. Tahtoo tavata Lallin.
Lalli Mitähän tuo minusta?
Tuura Korvessa piilet. Et ole antanut kastaa.
Lalli Annoitko sinä?
Tuura Mikäpä auttoi. Pääseehän tuosta.
Lalli Lähteessä peset.
Tuura Vaimosi kastoivat?
Lalli Kastoivat.
Tuura Kuka oli tässä se mies?
Lalli Inko, metsänkävija - kosimamies.
Tuura Sinä itse et metsästä enää?
Lalli Toista on kasken kaato, pellon raato, toista astunta jälessä auran hatasarvisen. Talo kostuu ja isäntä ävärtyy.
Tuura Metsänkäyti oli suurinta iloasi.
Lalli Riista on vähennyt.
Tuura Tuli naapureita.
Lalli Tuli.
Tuura Sinä vihaat niitä?
Lalli En vihaa. En rakasta heitä.
2.2 Erakon murhe
Lalli Suru täällä on aina. Murhe majansa tekee siihen, mihin mies talon rakentaa. Siitä naapurista ei pääse, vaikka minne muuttaisi.
Tuura Aina etäämmäs korpeen…
Lalli Tässä luulin viimein leposijan löytuneen.
Tuura Kuulit kerran vieraan koiran viidakosta haukahtavan.
Lalli Ei sielä ketään ollut.
Tuura Joku oli. Tuli useampikin vastaan?
Lalli Saattoi tulla.
Tuura Sen kerran perästä ei Lalli enää metsästänyt.
Lalli Vai en?
Tuura Kontion kolkkaat joskus, kun peltojesi perille eksyy. Etäämpänä et käy.
Lalli Ei ole tarvis!
Tuura Tunnusta pois! Jos olisi sinulla valta, kolkkaisit jokaisen, joka asettuu penikulmasi kuuluville.
Lalli En ole minä mikään murhamies.
Tuura Sinä pelkaat ihmisiä!
Lalli Siksi olen kotini korpeen rakentanut, että asuisin siinä ja olisin onnelinen.
Minä rakastan itseäni! Ymmärrätkö?
Tuura Sekö on suurin rakkautesi?
Lalli Muuta ei rakkaus muittenkaan.
2.3 Ajan merkit
Tuura Et tajua ajan merkkejä. Ihmisten tulee yhtyä, käsi kädessä käydä. Ei elää erillään, kuten pedot metsässä.
Lalli Minä arvaan oman tilani, annan arvon toisellekin.
Tuura Et käy sinä heimon käräjissä, et kihlakunnan kokouksissa. Kun Ristin soturit ryntäsivät, et noussut sotaan, kun koko heimo nousi.
Lalli Siksi ei minua voitettukaan muun heimon keralla.
Tuura Siitä nyt kantavat kaunaa sinule kylän miehet.
Lalli Kantakoot…
2.4 Kaikkivaltaan
Tuura Yksi ystävä sinulla enää on…Tarkoitan!
Lalli Tietäjä Kaikkivalta Lapinkorvessa.
Tuura Yhä harvemmin häntäkin tapaat?
Lalli Ei olehyvä häiritä tiedomiestä.
Tuura Et kunnioita enää hänen taikojaan? Et uhraa jumalille, et esiisäin menoja pyhinä pidä. Vanhoihin jumaliin et enää usko.
Uusia olet ylipeä lähestymään.
Lalli Tulkoot he minun luokseni.
Tuura Entäpä tulevat kerran?
Lalli Jumalatko?
Tuura Talvi-iltana tulevat, kolkuttavat ovellesi.
Lalli Tulevat… Kolkutavat…
Tuura Ihmismuodossa kuuluu kulkevan Ristin Kiesus.
Coro picc. ”Sicut cervus desiderat ad fontes aquarum, ita desiderat anima mea ad te”
Tuura Johonkin täytyy ihmisen uskoa. Julkiset ovat minulla jumalat.
Lalli Uudet ja vanhat!
Tuura Sinulla ei ole mitään. Maa ja taivas ovat tyhjia sinulle, meri synkkä kuin sydämesi.
Lalli Mut ta meren keskellä mies! Meren keskellämies!
Lalli Minä olen minä. Tiedän, mikä on elämä. Tiedän, mikä ihmispoven raudasta rakentaa, että kestää hän kohtalon kuormat.
Ne loitsut neuvoo vain Lapinkorpi. Puud puhuvat, vaarat vastaan kumahtelevat, konsa ihminen yksin vaeltaa. Ja hän oppii omansa muiden omasta erottamaan, tulee toimon, tulee toimon omillaan.
Tuura Tuonko neuvoi Kotavuoren Ukko?
Lalli Elämä takoi, Kotavuori karkasi.
Tuura Sen alla on kuilu mittaamaton.
Lalli Rotkon partaalla seissut olen.
Tuura Etkö syöksynyt syvyyteen?
Lalli Osa kaikkien on se kerran.
Tuura Jumalat ja ihmiset vihoittanut olet. Raskaana painaa taakka taivahisten.
Lalli Maalisista suurempi huoli.
Lalli ”Enkä sinne suohon sorru, kunne kannan kahte kättä, viittä sormea viritän, kynttä kymmentä ylennän. Enkä sinne suohon sorru, kunne kannan kahte kättä, viitä sormea viritän, kynttä kymmentä ylennän…”
Tuura Tuon siis opit taatoltasi.
Lalli Se on sukuni tieto. Auttoi, kun vihamies ryntäsi tai karhu karjan repi. Eikö auttane nytkin ajan riitaisen vastuksista.
Tuura Ajallised sovittaa saatat. Millä ijäiset miellyttänet?
Lalli Olen varannut tietoni heitäkin varten.
2.5 Outo kulkija
Tuura Etkö kuule? Kolkutetaan…
Lalli Kuka hakkaa?
Tuura Se on hän.
Lalli Kuka?
Tuura Ristin Kiesus.
Lalli Ovi on auki
Tuura Hän tahtoo tupaan…
Kerttu Outo mies on eteisessä. Tahtoo tavata isäntää.
Lalli Kuka se on?
Kerttu Mikä lienee mieronkierto.
Lalli Kerjäläinen! Käske toiseen tupaan.
2.6 Nuhtelu
Tuura Taitaa ollaa aika kotimatkaa ajatella…
Lalli Asiasi toimittanet.
Tuura Kun kaikki kylä koko heimo noussee…
Lalli En ole tarvinnut heimon apua. Siksi en myöskään heimon käskystä asetta ota. Pahaa en tee kenellekään!
Tuura Sitä kukaan ei sano…
Lalli Minä olen tämän korven ensimmäinen asukas. Ensimmäinen asukas! Ensimmäinen!
Minä otin nämä maat ensitulijan oikeudellä, ensintulijan oikeudellä. Nyt vieraita täällä joka nurkassa vilisee! Jos milloin metsälle menet, edessäsi on outo latu. En siedä sitä. Minun taloni ei ole markkinapaikka.
Coro picc. Sicut servus desiderat ad fontes aquarum. Sicut servus…Exaudi me! Clamavi ad te! Intende voci meae!
Lalli En tahdo tuuppia tungoksessa. En tahdo olla jaloissa. En tahdo olla heimon orja.
Miksi en saa olla rauhassa!?
Mitä ne tahtovat nuokin - Ristin miehet?
Tuura Veron vaativat, omat jumalansa ylimmäisiksi julistavat.
Lalli Minä en ole mennyt heidän maahan. Minä en ole heitä verottanut, en jumaliani tyrkyttänyt. Kuka käskee heidän tulla tänne? Millä oikeudella he tulevat tänne?
Tuura Vain miekan oikeudella.
2.7 Manuu käräjiin
Tuura Se on nyt sillä tavalla – kun sinä et totellut sitä kutsua, sotakutsua kylän miehet ovat lähetäneet – minut…
Lalli Vai ovat ne oikein lähettäneet – sinut…
Tuura Naastamaan sinut Kokemäelle Ylistaroon, missä kuula saat tuomiosi.
Lalli Saan kuula tuomiosi.
Tuura Tiedät itse, mikä on tapa. Saatathan sakollakin päästä…
Lalli Tuossa on ovi.
Coro picc. Enkä sinne suohon sorru…
Tuura Olen vanha ystäväsi.
Lalli Siinä on viisi hirttä poikki!
Coro picc. Enkä sinne suohon sorru…
2.8 Ansassa
Lalli Verkko kiertyy, verkko kiertyy.
Apajaa vedetään lujaa, lujaa ympärille. Vaimo tänne. Vaimo!
Kerttu Huusitko? Mitä tahdot?
Lalli En. En mitään…Kintaani…Mihine heitin…?
Kerttu Tuonne, tuonne lautsan alle…Mihin aijot?
Lalli Kaitse kotia…
Kerttu Mihin nyt…? Yöta vasten…
Lalli Lapinkorpeen!
Coro picc. Sicut servus desiderat ad fontes aquarum.
Kerttu Luuletko, että on kotona Kaikkivalta?
Lalli Lie liha kotona, jos onkin henki liikkumassa.
Kerttu Milloin takaisin tullet?
Lalli Jahka joudun. Ennen aamun koittamista.
2.9 Kotavuoren tietäjä
Coro picc. Kaikkivalta, kolkko miesi, tuo oli suurin tietäjista Kotavuoren korpimaila.
Kyyt viherti katsehesta, suusta lenti yölepakot, jalan alta ahmat nousi, käden päällä kärpat jouksi, korppi koikkui päälaella, haaskalinnut hartioilla.
Kaikki tiesi, minkä inehmot, kaikki taisi, minkä jumalat.
Kaikkivalta Ken olet kumma kulkemassa, maan valta vaeltamassa?
Lalli Olen Lalli kulkemassa. Tullut en tänne syötäväksi, tulin tietojen hakuhun.
Kaikkivalta Annoitko oman veresi?
Lalli Tein sen poika-polvenani.
Coro picc. Sai sanan varaväkevän: veri verta vahvistavi.
Kaikkivalta Murhasitko muut ilosi?
Lalli Tein sen miesnä nuorempana.
Coro picc. Sai sanan varaväkevän: veri verta vahvistavi.
Kaikkivalta Kirositko kantajasi?
Lalli Tein sen kuolen kynnyksellä.
Coro picc. Sai sanan varaväkevän: veri verta vahvistavi
Kaikkivalta Olet Lalli, kolmilukko.
Lalli Kaikki tiedän, minkä inehmot, kaikki taidan, minkä jumalat: en sitoa Ristin miestä, manata mennyttä takaisin.
Kaikkivalta Rotkohon Rutimon mennös. Saat mahdin maan ikuisen, tulet Lalli kaikitieto.
Lalli Entä en palanne tieltä?
Kaikkivalta Elon huoli huomisesta, Mana mennyttä manaapi.
Coro picc. Kääntyi Lalli kotihinsa, niikuin pitkän pilven lonka, niikuin jäisen kosken kopru, ei hän taakse katsastanut, ei hän kilvan kiirehtinyt, kun oli tuima Tuonen kulku, elo kuoloa kovempi.
3.1 Kiertilainen
Henrik Tämä on siis Lallin talo?
Kerttu Kun tiesit, mitäs kysyit.
Henrik Jumalan kiitos…
Olen siis tullut oikeaan. Eikö isäntä itse ole kotona?
Kerttu Ei.
Henrik Missä hän on?
Kerttu Lapinkorvessa. Kaikkivallan, tietäjän puheille lähti.
Henrik Ei ole muuta kaikkivaltaa kuin Jumala.
Kerttu Onpa toinen täälä Kotavuoressa.
Henrik Kuulin Lallin vaimon kristityksi.
Kerttu Ka, kastoihan minut pyhä mies Kupittaalla.
Henrik Näen, että sinun sielusi on vileä pimeä ja sinun sydämesi monen pahan aivoituksen pauloittama. Noitus ja kaikkinaiset pakanalliset menot…
Kerttu Enkä minä aivan pakana ole! Sen saattaa kuku tahansa täällä todistaa.
Henrik Milloin miehesi palaa?
Kerttu Tulee jahka joutuu.
Henrik Vastaa!
3.2 Piispa
Kerttu Kuka olet? Millä oikeudella käsket täälä?
Henrik Pyhän isän Roomassa antamalla oikeudella.
Coro picc, Coetus noster laetus esto pro Henrici sacrofesto est laetandi causa praesto praesulis celebritas.
Henrik Outona ja tuntemattomana olen tullut, köyhänä ja alhaisena kolkuttanut ovelle. Olen jättänyt saattoni ja sotajoukkoni, en tahtonut enää väkivallalla pakottaa ketään. Yksin tahdoin pääpakanan taloa lähestyä, ettei kukaan sanoisi Suomen apostolin henkeänsä säikkyneen. Kuulin vaimon kristityksi, luulin hänen avullaan miehen kivikovan sydämen taivuttavani.
Kerttu Armahda meitä, pyhä mies.
Henrik Rauhan miehenä olen tullut, voin tulla myös miehenä sodan.
Coro picc Enkä sinne suohon sorru, kunne kannan kahte kättä, viittä sormea viritän, kyntä kymmentä ylennän.
Henrik Siksi on Jumala esivallalle miekan antanut, että se käsivarrellaan pilkkajansa musertaisi! Totisesti toivoin, Jeesus Kristus, ettei minun tarvitsisi suloista sanomaasi verellä saastuttaa. Mutta tätä kansaa ei rakkeudella käännytetä, tulella ja miekalla se on Ristin juureen polvistettava!
Coro picc. Enkä sinne suohon sorru!
Henrik Exaudi me, Domine!
Coro picc. Enkä sinne suohon sorru, kunne kannan kahte kättä!
Henrik Clamavi ad te!
Coro picc Kunne kannan kahte kättä!
Inko Pyhä mies on haltioissaan!
Henrik Domine, exaudi me!
Sinikka Taikoo taudit koko maahan! Armahda meitä, pyhä mies!
Inko Armahda meitä, pyhä mies!
3.3 Siunaus
Henrik Oletteko kastetu?
Kerttu Mitäs ne nyt tuommoiset…
Henrik Teidät kastetaan…Te olette mies ja vaimo?
Inko Hän on morsiameni.
Kerttu Ei se niin ole.
Inko Tuossa ovat lunnaat pöydällä. Lalli on luvannut hänet minulle.
Henrik Onko totta?
Sinikka Onse totta.
Kerttu Valehtelee!
Henrik Siispä olet kihlattu hänelle maan tavan mukaan.
Kerttu Valehtelee!
Henrik Kirkko on liittonne vahvistava.
Kerttu Siitä ei tule mitään. Ala painua siitä!
Henrik Erotatko minkä minä yhdistin?
Kerttu Älähän suutu, pyhä mies! Pysy vain pyhissä asioissasi, äläkä sotke näitä…
Henrik Vaikene vaimo! Kovimman kostoni uhalla käsken sinut Nousiaisiin missä kärsit sopivan kirkkorangaistuksen julkeudesta.
Kerttu Entä en tule…?
Henrik Esivallan käsi sinut saavuttaa…
Henrik Miehesi Lalli, joka noitia palvelee, pyhiä puita ja kiviä kumartaa…
Kerttu Lalli ei kumarra kuutakaan!
Henrik Sen todistakoon kasteen ottamalla.
Coro picc. Quem elegit, quem dilexit, quem ornavit, quem provexit, in sublime quem erexit divina benignitas.
Henrik Pyydän vain talosta hevosen sekä itselleni kohtuullisen kestityksen.
3.4 Lähtö
Kerttu Kovasti on Lalli kieltänyt oudoile mitään antamasta.
Henrik Otan siis omin luvin ja maksan maa rahan mukaan.
(Ingolle): Taidatko kyyditä minut toiseen taloon?
Inko Tottahan toki.
Henrik Ota siis tallista hevonen ja heinät. Minä itse tyydyn leipäpalaseen.
Inko Taitaa isäntä suuttua..
Henrik Tee, kuten käskin. Korvaus suoritetaan.
Kerttu En huoli rahoistanne!
Henrik Vaimo, vaimo! Herra yhdessä ankaran kirkkokurin kanssa on kovan sydämesi pehmittävä. Kuten käskin tehttäköön.
Inko Sinun vastuullasi.
Kerttu Väkivaltaa!
Henrik Ei toki! Oman käden oikeutta.
Inko Näkemiin, Sinikka, soreatukka!
Kerttu Kuuma tina kurkkuhusi!
Väkivaltaa! Väkivaltaa!
Sinikka Milloin takaisin tulet?
Inko Aamulla…Uuden Jumalan kanssa.
Coro Minä laulan Turun miehen.
Coro picc2. Exaudi me!
3.5 Naisten pelot
Sinikka Äiti! Minulla on niin paha aavistus. Nyt ne lähevät. Minä pelkään.
Kerttu Mitä lapseni?
Sinikka Että Inko ei palaa.
Sinikka Pilvi kuun yli kulkee.
Kantoi tuuli purtta kahta tuole puolen Lemmenlahta;
Pilvi kuun yli kulkee.
Tuonen pursi tuima pursi korkeana kuohut mursi;
Pilvi kuun yli kulkee.
Unten haaksi hauras haaksi horjuu, vaappuu, jää jo taaksi;
Pilvi kuun yli kulkee.
Iloinnenko taikka surren nään ma Tuonen tuiman purren.
Pilvi kuun yli kulkee.
Milloin heikon haavehahden? Istuessa illoin kahden.
Pilvi kuun yli kulkee.
3.6 Lalli palaa
Lalli Pimeässäkö täällä istutaankin?
Kerttu Pianpa palasit.
Lalli Palasin. Mitä Sinikka itkee?
Kerttu Omat huolensa hänelläkin. Tapasitko tietäjän?
Lalli Kotavuorella kohtasin.
Kerttu Tekikö taikojaan?
Lalli Teki
Kerttu Mitä arvat osoittivat?
Lalli Ei mitään hyvää. Ei mitään hyvää – hänen mielestään.
Kerttu Lienee aika maata mennä.
Lalli Inkoko lähti? Jotakin on tapahtunut…? Onko joku küynyt täällä?
Sinikka Pyhä mies kävi…
Kerttu Olihan tässä ruotsi ruoalla.
Lalli Vai oli. Kerjäläinen?
Sinikka Piispa se oli.
Kerttu Henrikki.
Lalli Lie sitten mieluvieras ollut!
Kerttu Minua kirkkokurilla uhkasi.
Lalli Vai uhkasi.
Kerttu Sinut kasteele käski ja kielsi noitien kanssa seuraa pitämästä.
Lalli Vai kielsi.
Kerttu Tyttäresi väkisin siunata tahtoi.
Lalli Missä Inko oli?
Kerttu Ingokin kastanut olisi. Kiroten lähti ja omin luvin tangosta leivän otti.
Lalli Tangosta leivän?
Sinikka Kaikesta pyhä mies maksun jätti.
Kerttu Tallista hevosen vei…
Lalli Hevosen! Karhuja on ennenkin kaadettu…
Kerttu …ja Ingon kyytimieheksi käski. Kuuluu sillä miekkamiehet takanaa olevan. Ne lupasi tännekin lähettää.
3.7 Kirous
Lalli Pettääkö permanto? Kaatuuko katto?
Verkko kiertyy, verkko kiertyy. Apajaa vedetään lujaa, lujaa ympärille. Enkö ole isäntä enää? Eikö tämä kotini enää?
Ei, ei, ei ole tämä minun tupani! Vieras käsi on käynyt täällä.
Vieras on isäntä pöydän päässä.
Pois!
Mies mierolle, vaimo ja lapsi kerjäämään!
Nyt! Nyt meni tuhkaksi maailmani…
Poikani sotaan sortuivat. Kolme kaunista poikaa kaasi karjalamies!
Olen väistynut ja väistynyt.
En tarvinnut enää paljon: vain rauhaa ihmisiltä, sillä taistelin jo taivahisten kanssa.
Pienentyi elämän piiri, raskaasti humisi korpi. Yksi oli tuike talviyössä – minun kultainen kotineni.
Nyt ne tulevat, tulevat tännekin suoraan minun pesälleni.
En väisty enää.
Coro picc. Minä laulan Turun miehen.
Lalli En väisty enää! Taistelen!
Kirves! Verta! Maksa maalle!
Kerttu Lalli!
Sinikka Isä! Isä!
Coro Minä laulan Turun miehen. Minä, manaan!
3.8 Takaa-ajo
Kaikkivalta Kaikki on sinussa: aika, ijäisyys, elämä, luonto, isänmaa ja ihmiskunta, siemen suurimman, vähimmän.
Itse riiput itsestäsi, tie on tehty, määrä pantu, vuori noustava: -vapaus
Kulje kohti korkeinta oman onnes kukkulata, täyt, minkä tiedät, tahdot, täytät tahtoa jumalan.
Nousten nostat taivon kantta, painunet, eloa painat, tulet takka itsellesi, muille pilvi päivän tiessä.
Mennen maailmat syleile, astu kautta aikakautten.
4.1 Naiset valvovat
Kerttu Oi, Ukko ylijumala, rikas-armo Ristin Kiesus, tule tänne tarvittaessa, käy tänne kutsuttaessa, tule mulle turvakseni, väekseni, voimakseni, väekseni…
Sinikka Äiti! Äiti!
Kerttu Nuku, lapseni nuku!
Sinikka Pelottaa…
Kerttu Mikä?
Sinikka Vinkuu ja vonkuu…
Kerttu Kaikki noidan henget liikkeellä ovat. ”Neitsyt Maaria emonen, lavekämmen karjan eukko…”
Sinikka Äiti, miksi noidanhenget myrskyllä liikkuvat?
Kerttu Nehän ne myrskyn synnyttävät! ”Neitsyt Maaria emonen, lavekämmen karjan eukko, Pyhä piika pikkarainen, juokse kuun keheä myöten, päivän päärmettä samoa! Tule tänne, käy keralla, rauhoa rakentamahan, pelkoani poistamahan…”
Nuku, lapseni, nuku!
4.2 Inko palaa
Sinikka Nytne tulevat – noidanhenget!
Kerttu Taatto taivahisin! Mene ja telkeä ovet…
Sinikka En uskalla…
Kerttu Särkee talon!
Sinikka Äiti, äiti! Kuolut mies on lattialla!
Kerttu Hourit.
Sinikka Se on Inko.
Kerttu Eläähän tup – käsi liikkuu.
Sinikka Inko!
Kerttu Nuosetko siitä! Kah, nousee, nousee!
Sinikka Elätkö rakas, Inko?
Inko Voi hyvät ihmiset – ihmiset voi…
Kerttu Mies terve kuin pukki.
Inko Voi ihmiset, ihmiset…
Sinikka Kädet kontassa, jalat jäässä…
Minne kyyditsit pyhä miehen?
Inko Kuolemaa kyydinnyt olen, manan matkamiestä opastanut.
Coro picc. Sanctus
Inko Tuoni tiellä vastaan tuli, kirves kiiluva kädessää…
Hiihti pitkin talvitietä…
Coro picc Sanctus
Sinikka Isä!
Kerttu On voinut muukin olla.
Inko Ei ollut se ihmisen näköinen. Pää pilviä piteli, taivas myrskynä perässä.
Coro picc Sanctus…
Kerttu Lie ollut Lappi hiihtämässä…
Sinikka Kaikkivalta kulkemassa…
Inko Kuolema see oli. Näin minä kirveen välkähtävän…
Coro picc Sanctus
Inko Näin minä kirveen välkähtävän, kun se pyörähti kannaksille, henkeni hädässä huusin. Mina hevosta hoputin, järven jäällä hevonen kuolleena kaatui…
Kerttu Hevonen! Ristus Maaria!
Coro picc Ristus Maaria!
Inko Näin kuollutta kyydinneeni. Reen perässä körötti pyhä mies, körötti ilman päätä.
Kerttu, Coro picc Ristus Maaria!
Inko Kuolema oli sen vienyt.
Coro picc Sanctus…
Inko Siellä vieläkin se pää värjöttänee, autiolla selällä, purku yöllinen ympärillä.
Kerttu, Coro picc Ristus Maaria!
Inko Juoksin kuin hukan edessä…Lankesin…Nousin…Lankesin.
Ei Lalli ole kotona?
4.3 Lalli kotona
Kerttu Myrsky laantuu. Aamutähdet jo kalpenevat.
Sinikka (Ingolle): Pian paistaa heleä päivä.
Kerttu Varjele vakainen luoja! Hän seisoo siellä.
Sinikka Kuka?
Kerttu Isäsi Lalli.
Keskellä pihaa hämärässä. Nyt tarttuu päähänsä, repii ja raastaa, nyt kääntyy…
Ei! See ei ole Lalli!
Sinikka Kuka sitten?
Kerttu Ei se ole ihminen.
Kuoleen kasvot, kylmät ja vääristyneet.
Inko Kuolema se on. Kuolema se on!
Tulee minutkin korjaamaan.
Kerttu Miksi – ei tule – sisälle?
Lalli Terve taloon.
Sinikka Isä!
Inko Hän tappaa!
Lalli Minä – en tapa ketään!
Kerttu Lalli! Mitä olet tehnyt? Kaadoitko karhun?
Lalli Tapoin…jalon tenavan…
Sinikka Isä!
Lalli Sinikka! Ei! Ei, minun täytyy pois, minun täytyy pois. Ennenkuin hän tulee…
Sinikka Kuka?
Lalli Hän - etkö kuule?
Inko Ajaako sinuakin joku takaa?
Lalli Ei. Ei vielä löytänyt minua. Ei nähnyt jälkiäni. Ajaa ohitse.
Missä olen?
Kerttu Juohan.
4.4 Tappo
Kerttu Missä olet ollut?
Lalli Metsä otti minut. Kotavuori käski, Lapinkorpi tuli, tuli kohisten takanani.
Kerttu Sinä edellä menit? Minne?
Lalli Tuhannet tähdet silmissä sinkoili, oli niinkuin olisi maailma loppunut…minä seisoin, yksin pilven päällä, kuului korvaani ääni yöstä, korkeuksista, syvyyksistä: Kaikkivalta!
Kerttu Kuka huusi?
Lalli Minä! Minun ääneni see oli. Olin yksin. Kaikki jumalat olivat kuolleet, eikä ihmisiä enää.
Coro picc Kaikkivalta! Sicut servus…
Lalli Minä huusin Kaikkivalta!
Coro picc ”Enkä sinne suo hon sorru, kunne kannan kahte kättä, viitä sormea viritän, kyntä kymmentä ylennän.
Kerttu Lappi on lumonnut sinut…
Lalli Taivaat nauroivat, meret autiot myrähtelivät.
Elämä pakeni minusta. Tuli sijaan jotakin outoa.
En tiedä vielä mitä. Se on täälä.
Suuri kuin yö, korkea kuin Kotavuori. Miksi eivät mitkään tähdet tuiki siellä?
Sinikka Isä.
Mistä sait tuon lakin?
Lalli Lakinko? Ei se lähde päästä. Nahka tulee mukaan.
Sinikka Verta se on. Verta se sulaa.
Olet vapaa.
Inko Sinakö tapoit pyhän miehen?
Lalli En…En…En muista…en muista!
Korvani koskena humisevat. Verikoskena korvat humisevat. Korvat verikoskena humisevat! Humisevat! Kaikkivalta! Kaikkivalta kirveen kohotti! Reessä istuu pyhä mies, ajelee aamuhämärässä. Et sii päätään – kuuletteko! – kulkusia tulee…tulee! Tulee täänne!
Kerttu Jumalani!
Lalli Pysähtyy!
Kerttu Jumalani!
Lalli On jo kartanolla!
Coro picc Pyhä mies!
Lalli Nyt tule tupaan! Ottaa…Ottaa pään minulta!
Minä tulen!
Sinikka Isä, eihän ole ketään. Tuuli…
Lalli Kotavuorelle!
Kerttu Järjenval on sammunut.
Lalli Ne…ne tulevat…ne tulevat kaikki…kaikki! Ottavat pään! Pois tieltä! Auta Kaikkivalta! Auta!
Coro picc. Sanctus…
Epilogi
Coro picc. Sanctus…
Sicut servus desiderat ad fontes aquarum. Exaudi me! Clamavi ad te! Intende voci meae!
LALLI OSATÄITJATE BIOGRAAFIAD
Koit Soasepp (bass, Soome Rahvusooper) on eesti ooperilaulja. Ta on lastemuusikakoolis õppinud klaverit ja tuubat ning lõpetanud Eesti Maaülikooli. Aastal 2009 asus ta aga õppima Eesti Muusika- ja Teatriakadeemiasse professor Jaakko Ryhäneni lauluklassi.
Juba aasta pärast õpinguid akadeemias toimus debüüt solistina rahvusooperis Estonia, millele järgnes aastatel 2010–2012 solist-stažööri amet Soome Rahvusooperis ning alates 2012. aastast kinnitati Soasepp Soome Rahvusooperi solistiks, olles seal üks nõutumatest lauljatest. Ta on laulnud ka Eesti ja Läti rahvusooperis, Vanemuises, Berliini Koomilises Ooperis ja Savonlinna ooperifestivalil. Soasepa repertuaaris on üle 40 ooperirolli: Suurinkvisiitor – Verdi „Don Carlos“, Fasolt – Wagneri „Reini kuld“, Ramfis – Verdi „Aida“, Sparafucile – Verdi „Rigoletto“, Sarastro – Mozarti „Võluflööt“, Komtuur – Mozarti „Don Giovanni“, Bartolo – Mozarti „Figaro pulm“, Gremin – Tšaikovski „Jevgeni Onegin“, Pimen – Mussorgski „Boriss Godunov“, Titurel – Wagneri „Parsifal“, Colline – Puccini „Boheem“, Timur – Puccini „Turandot“, Zuniga – Bizet' „Carmen“, Lavrenti – Reinvere „Puhastus“, Tiera – Sallineni „Kullervo“, Väike John – Linkola „Robin Hood“ jt.
Viimati laulis Koit Soasepp Eestis Vanemuise teatris selle aasta kevadel Vanapagana rolli Ardo Ran Varrese ooperis „Põrgupõhja uus Vanapagan“.
Iris Oja (metsosopran) on vabakutseline laulja, kelle repertuaari kuulub muusikat kõikidest ajastutest ja žanritest. Teda kuuleb nii suurvormide solistina kui erinevate kammeransamblitega paljudel lavadel üle maailma. Tihedaim muusikaline side on tal Paul Hillieri ja tema rahvusvahelise vokaalansambliga Theatre of Voices ning Eesti ansambliga Yxus. Ta on olnud aastaid ka Hillieri assistent ja koormeister mitme kammerkoori juures.
Iris Oja suurim panus kuulub siiski uue muusika valda, talle on kirjutanud suurem osa Eesti ja mitmed välismaised heliloojad. Ka enamik Oja ooperirolle on olnud kaasaegsete heliloojate sulest, viimati etendas ta aprillikuus Tatjana Kozlova-Johannese ooperit „söövitab.tuhk“ Theatrumis, järgmisel nädalal aga salvestab Taanis Line Tjørnhøj lavateost „enTmenschT“.
Tõnu Kaljuste ja Veljo Tormisega seob Iris Oja samuti ammune koostöö, mis algas juba aastal 2000, kui Iris liitus EFK-ga. Selle ühise koostöö tipphetkeks loeb ta aastatel 2004–2005 „Eesti ballaadide“ etendusi Soorinna küünis. Ka Tormise soolomuusika on alati olnud Oja jaoks hingelähedane.
Rasmus Puur on samuti jõudnud Irisele ühe teose, metsosopranile ja keelpilliorkestrile loodud „Et saaks maa ja meri ja rand“ (2021), kirjutada, mis loodetavasti ei jää viimaseks.
Maria Listra (sopran) on vokaalartist, kes oma loomingulises karjääris kombineerib muusikateatri ja kultuuri erinevaid väljendusvorme – kammermuusikast ooperini, vanamuusikast nüüdisteosteni.
Maria lõpetas 2008. aastal Londonis õppeasutuse Chigwell School ja 2011 Londoni Ülikooli Royal Holloway kolledži (bakalaureusekraad draama- ja teatriõppe erialal). Maria Listra on laulnud kontserdisarjades üle Eesti suuremates kontserdisaalides, osalenud ooperi- ja muusikaliprojektides, laulnud mitmekülgset kammermuusika repertuaari ning oratooriume. Aastast 2013 on Maria sagedane külalissolist teatris Vanemuine. Rollide hulgas on Zerlina (W. A. Mozarti „Don Giovanni“), Franziska Cagliari (J. Straussi „Viini veri“), Prl Silberklang (W. A. Mozarti „Teatridirektor“), Christine (A. L. Webberi „Ooperifantoom“), Johanna (S. Sondheimi „Sweeney Todd“), Cosette (C.-M. Schönberg), Naine (M.-M. Lille „Tulleminek“). 2022. aastast osaleb Maria Rahvusooperi Estonia W. A. Mozarti ooperis „Võluflööt“ Esimese Daami rollis.
Maria Listra on andnud meistriklasse, loenguid, seminare ning ka individuaaltunde erinevatel kultuuri- ning interpretatsiooniteemadel.
Mati Turi (tenor) on üks Eesti juhtivaid oratooriumisoliste, viimasel ajal on tema loometegevuses tõusnud märgatavalt ooperirollide osakaal. Ta on lõpetanud Eesti Muusikaakadeemia koorijuhtimise erialal ja õppinud samas ka laulmist. Lauljateed alustas Mati Turi Eesti Filharmoonia Kammerkoori koosseisus, alates 2005. aastast tegutseb ta vabakutselise lauljana. 2011. aastal tegi Turi oma Wagneri-debüüdi, lauldes peaosa ooperis „Siegfried“ (Hollandis Eschedes asuv Nationale Reisopera), sellele järgnesid Siegfriedi roll Wagneri tetraloogia viimase ooperi „Götterdämmerung“ lavastuses samas teatris ja Longborough’ ooperifestivalil, nimiosad „Tannhäuseris“ (Rahvusooper Estonia), „Parsifalis“ (Chemnitzi ooper Saksamaal) ja „Siegfriedis“ (Opera North Ühendkuningriigis), kontsertetendused Siegfriedi rolliga „Jumalate hukus“ ning vürst Andrei Hovanski rolliga Mussorgski ooperis „Hovanštšina“ Stuttgardi ooperis, samuti Ismaele roll Verdi ooperis „Nabucco“ Tampere-talos, Eriku roll Wagneri ooperis „Lendav Hollandlane“ Opera North’is, samuti Paul (Korngoldi „Die tote Stadt“ Soome Rahvusooperis), don José (Bizet’ „Carmen“) ja Alwa (Bergi „Lulu“, mõlemad Kokkola ooperis), Mefistofeles (Busoni „Doktor Faust“ Schleswig-Holsteini Landestheateris), Kalev (Puuri „Pilvede värvid“), Wallenberg 2 (Tüüri „Wallenberg“ Rahvusooperis Estonia).
Kammermuusikuna seob teda pikaajaline koostöö pianist Martti Raidega, kellega ta on esitanud ja salvestanud Mahleri, Wolfi, Schumanni, Griegi, Sibeliuse, Mart Saare ja heliloojate Kappide loomingut.
Kahel korral on Mati Turi pälvinud Eesti Kultuurkapitali aastapreemia (2002, 2012).
Heldur Harry Põlda (tenor, Rahvusooper Estonia) lõpetas Tallinna Muusikakeskkooli kooridirigeerimise (õp Hirvo Surva) erialal ja 2019. aasta sügisel bakalaureuseõpingud Londoni Guildhalli Muusika- ja Draamakooli ooperilaulu erialal õp David Pollardi ja Ruby Philogene lauluklassis.
Heldur Harry tegi oma lavadebüüdi 8-aastasena Rahvusooperis Estonia. Nüüdseks on noormehe repertuaaris mitmeid ooperi- ja muusikalirolle. 2019. aasta esimeses pooles astus Heldur Harry Tony rollis lavale Rahvusooperi Estonia lavastuses „West Side Story“ ning 2019. aasta augustist alustas stipendiaadina solisti tööd Rahvusooperis Estonia. 2021. aasta sügisest jätkab Põlda solisti rollis, tuues lavale erinevaid rolle, sealhulgas Ivan Lõkov („Tsaari mõrsja“), Camille („Lõbus lesk“), Tybalt („Romeo ja Julia“) ning Tamino („Võluflööt“).
Benjamin Britteni kammerooperi „Kruvikeere“ peaosa eest pälvis Põlda Eesti Kultuurkapitalilt läbi aegade noorima laureaadina helikunsti sihtkapitali preemia (2008), samuti on noormees Eesti Kooriühingu koostööpreemia laureaat (2010) ja pälvinud Eesti Rahvuskultuuri Fondi Georg Otsa Fondi stipendiumi (2013).
Raul Mikson (tenor) alustas muusikuteed Viljandi Muusikakoolis. Aastatel 1994–2004 tegutses ta laulja ja solistina Eesti Rahvusmeeskooris ning õppis laulmist Tiiu Levaldi juures. Ta on laulnud ka vokaalansamblites Kuninglik Kvintett, Vox Clamantis ja Choeur Gregoriaen de Paris.
Alates 2004. aastast kuulub ta EFK koosseisu. Raul on olnud aastaid EFK esitenor ja solist, esitades solistipartiisid paljudes suurvormides, sh Mozarti teostes „Vesperae solennes de confessore“, „Kroonimismissa” ja reekviem, Bachi teostes missa h-moll ja „Magnificat“, Pärdi „Misereres“, „Litany’s“ jm.
Märt Jakobson (bass) on õppinud laulmist Eesti Muusika- ja Teatriakadeemias (Mati Palmi ja Raimond Alango klass) ning aastail 2006–2007 täiendas end samas magistrantuuris Jaakko Ryhäneni juures. Ta on osalenud Taru Valjakka (1996), Aleksandr Kapustjanski (1997), Rita Damsi ja Barbara Pearsoni (2005) meistrikursustel. Aastatel 1999–2000 on ta täiendanud end Eesti Rahvuskultuuri Fondi stipendiaadina Peterburi Maria Teatris. Märt Jakobson oli aastatel 1991–1992 teater Vanemuine kooriartist, 1992–1997 Eesti Rahvusmeeskoori ja Rahvusooperi Estonia kooriartist, 1997–2020 teatri Vanemuine solist ning 2008–2009 ühtlasi Rahvusooperi Estonia solist. Ta on esitanud üle 70 ooperi-, opereti- ja muusikalirolli, olnud solist suurvormide ja ooperite kontsertettekannetel ning esinenud kontsertidel Eestis, Soomes, Lätis, Valgevenes ja Venemaal.
2017. aastal oli ta üks Eesti Teatriliidu muusikaauhinna nominentidest osatäitmiste eest Giuseppe Verdi ooperis „Aida“ (Rahvusooper Estonia) ja Gaetano Donizetti ooperis „Lucia di Lammermoor“ (teater Vanemuine). 2022. aastal pälvis sama auhinna osatäitmiste eest Giuseppe Verdi ooperis „Trubaduur“ (Rahvusooper Estonia) ja Wolfgang Amadeus Mozarti ooperis „Don Giovanni“ (teater Vanemuine). Jakobson on osalenud filmis „Kõrini!“ (RUUT, 2005) ning teleseriaalides „Saladused” ja „Viimane võmm“.
Märt Jakobson on alates 1997. aastast Eesti Teatriliidu liige ja alates 2002. aastast Eesti Näitlejate Liidu liige.